02 Rekkari on autoilijan apuna monessa tilanteessa ja tarjoaa kattavasti tietoja erilaisista ajoneuvoista. Voisi siis luulla, että hallitsemme autoasiat vaikka unissamme. Kuitenkin, kun kyselimme 02 Rekkarilaisilta tarinoita autoilusta, saimme todeta, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Autoilevalle väellemme on sattunut monenkirjavaa kommellusta niin ratissa kuin auton ulkopuolella. Lue tästä hauskimmat automokatarinat!
Petollinen peruutusvaihde
Jotkut työntekijämme kertoivat olleensa erityisen epäonnisia peruutusvaihteen kanssa. Eräänkin kerran pellin kolinalta ei säästytty, kun autosta kuin ihmeen kaupalla irtosi ovi: ”Vähän liian vauhdikkaasti peruuttaessani onnistuin irrottamaan autostani pelkääjän paikan oven. Kiinnitin sen sitten väliaikaisesti takaisin mustekaloilla ja kuormaliinoilla. Tällä viritelmällä moottoritiellä ajaminen kyllä välillä vähän hirvitti.”
Samaiselle autoilijalle kävi erään toisenkin kerran hassusti peruutusvaihteen kanssa: ”Olin risteyksessä ja valot olivat muuttumassa vihreästä keltaiseksi. Luulin vaihtavani pienemmälle vaihteelle ja kaasuttavani, jotta ehtisin ajaa valoista, mutta vaihdoinkin pakille ja peruutin täysillä takana olevaa autoa päin. Tuossa autossa oli ihme kyllä oma äitini kuskina.”
Kaikenlaista sitä voikin liikenteessä sattua! Eräs työkaveri tiedustelikin, vieläkö kyseisellä henkilöllä on ajolupa tallella – kyllä kuulemma on, mutta virheistä on onneksi opittu.
Toinen työntekijämme taas kertoi peruuttamisen tuottaneen hänellekin vaikeuksia: ”Minä olen työpaikkamme autohallissa onnistunut peruuttamaan tolppaan siten, että pelkääjän puoleinen ovi meni täysin lyttyyn.”
Tässä onnistuakseen on ohjauspyörää saanut käännellä jo aika taidokkaasti – ja onhan totuus, että parkkihallit rakennetaan aivan liian ahtaiksi! Onneksi nykyään monissa autoissa on apuna peruutustutka. Se lienee pelastanut monet ajokit pellin kolinalta.
Monenlaisia kommelluksia autokoulussa
Myös autokoulumuistoihin monella liittyy erinäisiä hauskoja sattumuksia. Kerran eräs työntekijämme oli liukkaan kelin harjoittelussa hieman vauhdikkaammalla päällä: ”Tehtävänä oli liukkaalla radalla väistää vauhdissa hirveä ja jatkaa sitten matkaa. Minä väistin, pyörähdin auton kanssa 360 astetta ympäri ja jatkoin tyytyväisenä suoraan eteenpäin.”
Liukkaan kelin ohella lumiset talvet saattavat ajoittain asettaa haasteita autoilulle: ”Oli runsasluminen talvi ja myös tulipalopakkanen vuonna -98. Onnistuin peruuttamaan ylämäessä, en tien viereen, vaan tiukasti korkeaan lumikinokseen siten, että aita esti pääsyni pois kuskin paikalta. Ihan huippusuoritus! Ähkin itseni ulos pelkääjän puolelta. Hätä oli suuri ja onneksi naapurilla traktori, maaseudulla kun oltiin. Seitsemän kuukautta vanha lapseni uinui tyytyväisenä turvakaukalossa takapenkillä.”
Jotkut haastateltavistamme kertoivat myös tapauksista, joissa auton avain ei ollutkaan sopinut oveen. Esimerkiksi kerran eräs työntekijämme oli mennyt kauppaan ja sieltä palattuaan kauhukseen huomannut, ettei saa auton ovea auki. Hän arveli lukon jäätyneen pakkasen vuoksi. Avulias mieshenkilö saapui onneksi paikalle auttamaan lukkosulan kanssa ja kertoman mukaan ei säästellyt ainetta levittäessään sitä auton lukkoon. Samalla hetkellä huono-onninen autoilijamme katsahti auton takapenkille ja huomasi siellä olevan täysin vieraan kassin. Ymmärrys iski häneen salaman lailla: hän oli sulattamassa vieraan auton lukkoa. ”Hipsin aika nopeasti omalle autolleni ja pois paikalta”, hän kertoo.
Samankaltainen ilmiö vaikuttaisi olevan jokseenkin yleinen, sillä väärään autoon menijöitä paljastui selvityksessämme useita: ”Olin juuri saanut uuden auton ja hakemassa kavereitani baarista. Jätin auton hieman kauemmas, ja kävelimme sitten kavereideni kanssa auton luo. Käskin heitä arvaamaan, mikä auto oli minun, ja lopulta paljastin oikean auton painamalla auton ovet auki kauempaa. Menimme autoni luo, ja ihmettelin, kun ovet eivät auenneetkaan. Siinä sitten minä ja baarista tulleet ystäväni yritimme tiirikoida ovea auki, kunnes yksi kaverini kysyi, josko takaovet saisi helpommin auki. Minä ihmettelin hieman, sillä eihän autossani ollut takaovia. Sitten ymmärsin, että parkkipaikalla oli samanlainen auto kuin minulla, mutta takaovilla varustettuna. Siirryimme siitä sitten nöyrästi oikean auton luo, jolloin ovetkin aukesivat.”
Myös auton ollessa paikallaan voi nähtävästi siis sattua jos jonkinlaisia asioita. Näin on ainakin yhden työntekijämme kohdalla, joka kertoo toisinaan onnistuneensa jättämään pitkät hiuksensa auton oven väliin. Toinen taas kertoi useasti onnistuneensa lyömään silmänsä mustaksi auton etuovella. ”Harjoituksen myötä osaan jo hallita liikkeitäni ja siirtää pääni pois ennen oven sulkemista!” hän kertoo. Tähän toinen työntekijämme taas tunnusti ”No minä en vieläkään osaa avata konepeltiä!”
Kaikenlaista siis nähtävästi voi sattua auton ratissa tai matkalla sinne. Tekevälle sattuu moninaisia asioita, ja eiköhän auton konepellinkin avaamisen salat jossain vaiheessa paljastu jokaiselle. Onneksi 02 Rekkari on avuksi myös silloin, jos sattuu vaikka kolhaisemaan jonkun toisen autoa ja tarvitsee auton omistajan yhteystiedot. Yhtä kaikki meillä 02 Rekkarin väellä vaikuttaisi olevan kirjava historia automokien suhteen!
Hae perustiedot ja puhelinnumero
Saat ajoneuvosta perustiedot sekä omistajan ja haltijan puhelinnumeron.
