Ensimmäinen automaattisesti toimiva nopeusvalvontaan tarkoitettu kamera kehitettiin Hollannissa jo vuonna 1964. Kehittäjänä oli Gatsometer-niminen yritys. Suomeen peltipoliisit tulivat vuonna 1993 eli 30 vuotta sitten.
Eläkkeellä oleva ylikomisario Sven-Olof Hassel toi nopeuskamerat aikoinaan Suomeen: ”Liikkuva poliisi oli ehdottanut kokeilua jo 1980-luvun loppupuolella, mutta vasta vuonna 1992 eduskunta määräsi kokeilun toimeenpantavaksi. Vuoden 1993 jälkeen automaattivalvonta otettiin pysyvään käyttöön.”
Ensimmäinen automaattisesti valvottu tienpätkä oli Paimion ja Muurlan välillä. Nykyään valvontapisteitä on yleisillä teillä noin tuhat ja kaupungeissa yli 200.
Hassel kertoo, että kun kamerat otettiin Suomessa käyttöön, niitä jopa ammuttiin. ”Nykyään kameroita kohtaan tehdään jotain pientä ilkivaltaa, mutta ei lainkaan siinä laajuudessa, kuten esimerkiksi Ruotsissa, jossa hiljattain varastettiin noin sata laitetta.”
Peltipoliisien suurimpana hyötynä on, että poliisin nopeusvalvontaresurssit säästyvät ja ne voidaan kohdentaa sellaisille onnettomuuksille alttiille tieosuuksille, joihin ei voida asentaa kameroita. Kameroiden avulla voidaan ylläpitää jatkuvaa valvontaa erittäin vaarallisissa paikoissa.
”Peltipoliisien heikkous on siinä, ettei autoilijoilla ole mahdollisuus puolustautua tekniikkaa vastaan. Lisäksi poliisi ei saa heti suoraa kontaktia liikennerikkomukseen syyllistyneeseen kuljettajaan. Näin ollen kamera ei tavoita huumekuljettajia tai rattijuoppoja.”
Hassel toivoo, että peltipoliisitkin siirtyisivät nykyaikaan ja nykyisten kameroiden sijaan siirryttäisiin automaattiseen keskinopeusvalvontaan. Hän kokee sen olevan nykyistä tehokkaampi ja oikeudenmukaisempi tapa valvoa liikennettä.
Hassel tutustui peltipoliiseihin alun perin Norjassa. Hänen mielestään suomalaisilla olisi nykyäänkin opittavaa norjalaisesta liikennekulttuurista: ”Norjassa ja Ruotsissa huomioidaan hyvin toisten tekemisiä virheitä liikenteessä, ja ohitustilanteissa väistetään jopa pientareelle. Siellä ymmärretään, että kuljettaja voi tehdä inhimillisiä virheitä. Oikeanlainen asenne edistää liikenneturvallisuutta ja tulokset ovat selvästi näkyvissä myös liikenneonnettomuustilastoissa.”
Hassel kokee, että toisinaan suomalaisessa liikennekulttuurissa ollaan piittaamattomia muita tiellä liikkujia kohtaan: ”Suomalaiset närkästyvät helposti toisten tekemistä virheistä. Suomessakin autoilijat ovat kyllä alkaneet muuttaa asennettaan, ja nykyään suojatiellä liikkuvat jalankulkijat huomioidaan aiempaa paremmin.”
Suomalaisten autoilijoiden vahvuutena Hassel näkee suomalaisten rauhallisuuden ja sen, ettei hätäännytä pienistä. Suomalaiset toimivat yleensä maltillisesti hätätilanteissa.
Hae perustiedot
Saat ajoneuvon perustiedot.
